Ensi viikolle on luvattu jo lunta. Talvi tekee tuloaan ja minä odotan jo kovasti joulunaikaa...
Viime Viikolla ensimmäiset omat kasvattitähtöseni täyttivät 2-vuotta! Käsittämätöntä, miten nopeasti aika kuluu. Omistajilta on aivan ihana saada kuvia ja kuulumisia pienistä. Kyllä noilla esikoisilla on aivan oma paikkansa mun sydämessä. Sain iloisia uutisia Tsekeistä ja nyt näyttää vahvasti siltä, että kevään yhdistelmät on lyöty lukkoon. Odotan pentuja ja pentuarkea niin kovin! Vaikka tuontisuunnitelmat menivät tämän syksyn osalta mönkään on ihana viritellä uusia.
Tätä lämmintä syysviikonloppua meidän laumaa on ollut ilahduttamassa mielestäni maailman kaunein chihuahua, Helmiäisen Lois Lane eli tuttavallisemmin "Loisku". Loiskussa kohtaa niin moni asia, mitää itse chihuissa arvostan. Mieletön luonne, sosiaalisuus, sopeutumiskyky, teräsvatsa, rakenne ja liikkeet. Voi kumpa joskus itsekin saisin vastaavia aikaan. Loisku taitaa tosin olla yksi sellaisista kerran elämässä kohdalle osuvista tapauksista. Nytkin se makoilee rnenosti sylissäni, kun näpyttelen tätä teille. Loisku on meidän Pirjon isoäiti ja olen kyllä aivan mielettömän onnellinen, että saan jakaa pienen palan Loiskua jokapäiväisessä arjessa. Harva sitä saa omien rodun lempparikoirien kanssa viettää viikonloppua, yleensä niitä voi vaan ihailla kuvista ja miettiä millaisia ne ovat mahtaneet olla.
Loiskun vierailun kunniaksi kävimme tekemässä rauhallisen ja kiireettömän lenkin Ahvenistossa. Reittimme kulki pienen lammen ympäri ja maisemat olivat kyllä kauniita. SInne täytyy suunnata uudestaan koirien kanssa. Polkuja risteili sinne sun tänne ja tielle näkyi useita risteileviä polkuja keskellä hämyisiä satumetsämäisiä maisemia. Kiireettömät lenkit uusiin maisemiin ovat yksi paras osa koiraharrastusta. Arjen keskeltäkin voi löytyä seikkailunpoikasia. Tänä viikonloppuna otamme kuitenkin levon kannalta. Huomenna suuntaan Lahti kv:hen palauttamaan Loiskun ja toivottavasti hakemaan Mämmin takaisin kotiin. Mämmin seikkailuista voin kirjoitella sitten seuraavalla kerralla.
Viime Viikolla ensimmäiset omat kasvattitähtöseni täyttivät 2-vuotta! Käsittämätöntä, miten nopeasti aika kuluu. Omistajilta on aivan ihana saada kuvia ja kuulumisia pienistä. Kyllä noilla esikoisilla on aivan oma paikkansa mun sydämessä. Sain iloisia uutisia Tsekeistä ja nyt näyttää vahvasti siltä, että kevään yhdistelmät on lyöty lukkoon. Odotan pentuja ja pentuarkea niin kovin! Vaikka tuontisuunnitelmat menivät tämän syksyn osalta mönkään on ihana viritellä uusia.
Tätä lämmintä syysviikonloppua meidän laumaa on ollut ilahduttamassa mielestäni maailman kaunein chihuahua, Helmiäisen Lois Lane eli tuttavallisemmin "Loisku". Loiskussa kohtaa niin moni asia, mitää itse chihuissa arvostan. Mieletön luonne, sosiaalisuus, sopeutumiskyky, teräsvatsa, rakenne ja liikkeet. Voi kumpa joskus itsekin saisin vastaavia aikaan. Loisku taitaa tosin olla yksi sellaisista kerran elämässä kohdalle osuvista tapauksista. Nytkin se makoilee rnenosti sylissäni, kun näpyttelen tätä teille. Loisku on meidän Pirjon isoäiti ja olen kyllä aivan mielettömän onnellinen, että saan jakaa pienen palan Loiskua jokapäiväisessä arjessa. Harva sitä saa omien rodun lempparikoirien kanssa viettää viikonloppua, yleensä niitä voi vaan ihailla kuvista ja miettiä millaisia ne ovat mahtaneet olla.
Loiskun vierailun kunniaksi kävimme tekemässä rauhallisen ja kiireettömän lenkin Ahvenistossa. Reittimme kulki pienen lammen ympäri ja maisemat olivat kyllä kauniita. SInne täytyy suunnata uudestaan koirien kanssa. Polkuja risteili sinne sun tänne ja tielle näkyi useita risteileviä polkuja keskellä hämyisiä satumetsämäisiä maisemia. Kiireettömät lenkit uusiin maisemiin ovat yksi paras osa koiraharrastusta. Arjen keskeltäkin voi löytyä seikkailunpoikasia. Tänä viikonloppuna otamme kuitenkin levon kannalta. Huomenna suuntaan Lahti kv:hen palauttamaan Loiskun ja toivottavasti hakemaan Mämmin takaisin kotiin. Mämmin seikkailuista voin kirjoitella sitten seuraavalla kerralla.
RSS Feed
