Kirjoittelen tätä päivitystä koulun kirjastossa. Ulkona on yli kymmenen astetta pakkasta, mutta aurinko lämmittää jo. Aurinko tuo mukanaan lupauksen jo melkein häämöttävästä keväästä. Ja kyllä tätä kevättä on odotettukin! Tulevat pentuesuunnitelmat ovat pysyneet samoina ja palan jo innosta julkistaa yhdistelmäni teille kaikille. Olen kuitenkin sen verran taikauskoinen, että se saa nyt luvan odottaa myöhempää hetkeä. Kärsimättömänä tarkkailen narttujani, joko niillä alkaisi juoksut. Lasken kalenterista päiviä ja vältän sopimasta mitään tärkeitä menoja maaliskuulle. Vielä ei voi tietää koska H-hetki on, ja vaikka tietäisikin, tässä on monta mutkaa vielä matkassa.
On mukava muistella aiempia hyvin menneitä kokemuksia ja valmistautua tuleviin koitoksiin. Rakastan tätä jännityksen tunnetta. Suunnitelmat ovat olleet samat jo kauan, enkä malttaisi odottaa, mitä sieltä tällä kertaa tulee. Vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen, luonto kuitenkin loppuviimein päättä miten asiat menevät. Pentukyselyjä tulee ja menee. Toiset jaksavat odottaa ja toiset löytävät sen oikean pennun muualta. Kohteliasta olisikin, muistaa pitää myös kasvattajat, joilta pentua on tosissaan kysellyt, ajantasalla. Ettei sitten tule turhaan varailtua pentua ja tarjottua muille ei oota. Ja tämä ei koske nyt vain minua ja minun pentueitani, vaan ihan yleisellä tasolla.
Nyt onkin hyvää aikaa kerätä voimia. Valmistaudumme lenkkeilemällä kohtuullisesti, jotta nartut olisivat hyvässä lihaskunnossa. Syötämme astutettavia narttuja korkeatasoisella ravitsevalla ruualla. Astutettavat saavat jopa hieman ekstraa, sillä pieni ylimääräinen ei mahdollisen tiineyspahoinvoinnin kohdatessa ole ollenkaan pahitteeksi. Kotona onneksi yksi hoitolainen kasvattaa masuaan ja saan tässä sivussa nauttia tulevan emän tyynestä ja onnellisesta olemuksesta.
Tämmöisiä hajatelmia tänään. Nyt ulos happihyppelylle aurinkoiseen Viikkiin!
On mukava muistella aiempia hyvin menneitä kokemuksia ja valmistautua tuleviin koitoksiin. Rakastan tätä jännityksen tunnetta. Suunnitelmat ovat olleet samat jo kauan, enkä malttaisi odottaa, mitä sieltä tällä kertaa tulee. Vaikka kuinka suunnittelisi etukäteen, luonto kuitenkin loppuviimein päättä miten asiat menevät. Pentukyselyjä tulee ja menee. Toiset jaksavat odottaa ja toiset löytävät sen oikean pennun muualta. Kohteliasta olisikin, muistaa pitää myös kasvattajat, joilta pentua on tosissaan kysellyt, ajantasalla. Ettei sitten tule turhaan varailtua pentua ja tarjottua muille ei oota. Ja tämä ei koske nyt vain minua ja minun pentueitani, vaan ihan yleisellä tasolla.
Nyt onkin hyvää aikaa kerätä voimia. Valmistaudumme lenkkeilemällä kohtuullisesti, jotta nartut olisivat hyvässä lihaskunnossa. Syötämme astutettavia narttuja korkeatasoisella ravitsevalla ruualla. Astutettavat saavat jopa hieman ekstraa, sillä pieni ylimääräinen ei mahdollisen tiineyspahoinvoinnin kohdatessa ole ollenkaan pahitteeksi. Kotona onneksi yksi hoitolainen kasvattaa masuaan ja saan tässä sivussa nauttia tulevan emän tyynestä ja onnellisesta olemuksesta.
Tämmöisiä hajatelmia tänään. Nyt ulos happihyppelylle aurinkoiseen Viikkiin!
RSS Feed
