Vuosi 2016 on ollut tapahtumarikas kokonaisuudessaan! Niinkuin elämään yleensä, tähänkin vuoteen on mahtunut paljon iloa ja surua. Tammikuussa menetimme yllättäen meille niin rakkaan pikku Myyn. Ikävä on edelleen loputon.
Samoihin aikoihin Sipuli saapui elämäämme vuosien haaveilun jälkeen. Sipulin kanssa olemme jakaneet upeita kokemuksia. Olen saanut mielettömän rakkaita ja tärkeitä ihmisiä elämääni. Näyttelyissä olemme parantaneet yhteistä suoritustamme kerta toisensa jälkeen.
Voittaja-näyttelyt Helsingin Messukeskuksessa on näyttelyväen vuoden kohokohta. Meillä oli sinne tänä vuonna ilmoitettuna prahanrottakoira Pörri sekä lhasa apso Sipuli. Pörri sai molempina päivinä ERI SA:n. Lauantaina Pörri sijoittui paras narttu kehässä 4. ja sunnuntaina 3. saaden varasertin. Olen mielettömän ylpeä tuosta pienestä pörröisestä ja Heidistä. On ilo katsoa, miten heidän yhteistyönsä pelaa.
Itse suorituksia en nähnyt, sillä olin lauantaina lupautunut Kääpiökoirayhdistyksen ständille esittelemään prahanrottakoiria. Mukaan pääsi tietenkin ihana Rontti. Se nautti saamastaan huomiosta, nakeista ja siitä, että pääsi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille tarkkailemaan ohikulkijoita. Toivottavasti se hurmasi muutaman perheen rodun pariin.
Olen ollut aina kova jännittämään, eivätkä näyttelyt ole poikkeus. Koko alustava viikko oli varsin jännittävää aikaa. Flunssa ei helpottanut asiaa. Kehässä jännitin ja vapisin kuin haavanlehti. Kuitenkin Sannan sanat pyörivät päässäni ja sian jotenkin hallittua jännitystä. Teimme parhaan suorituksemme ikinä ja se riitti kovatasoisessa junioriluokassa 4. sijalle.
Sunnuntaina lähdimme uudella innolla vuoden viimeiseen näyttelyymme. Sama vire jatkui. Olo oli samaan aikaan tyyni ja itsevarma, mutta sama vapina jatkui. SIpuli kuitenkin selkeästi nautti olostaan ja sain siitä tsemppiä. Rainer Vuorinen valitsi meidät päivän parhaaksi juniorinartuksi ja Sienna sai Juniorivoittaja 16 tittelin! Sitä tunnetta en unohda ikinä! Epäusko vaihtui iloon ja tuli siinä muutama ilonkyynelkin vieräytettyä. Ensimmäinen titteli omalle koiralleni ikinä ja vielä itseni esittämänä!
Kokonaisuudessaan viikonloppu oli tietysti pitkä ja raskas matkoineen. Kuitenkin uudet ja vanhat tuttavuudet tekivät viikonlopusta ikimuistoisen. Tähän on hyvä päättää ensimmäisen vuoden näyttelyt Sipulin kanssa. Kevät menee toivottavasti pentueprojektien parissa. Tsekkien päähän asiat on sovittu ja myös Pirjon sulhasen kanssa asioiden pitäisi olla selvät. Nyt vain kovasti odotetaan juoksuja.
Sitä ennen rauhoitumme joulun ja uudenvuoden viettoon. Koko laumamme haluaakin toivottaa teille kaikille oikein lämpimät rutistukset ja hännän heilutukset! Ensi vuonna palaamme asiaan uusin kujein!
RSS Feed
