Blogin puolella on ollut viimeajat vähän liiankin hiljaista! Valehtelematta kaikki vapaa-aikani on kulunut neljän seinän sisällä pentuja ihaillen. Pitkin hampain olen aamulla lähtenyt töihin ja iltapäivällä kiirehtinyt kotiin. (No joo, on meidän junnut ja aikuiset saaneet päivittäiset ulkoilunsa ihan asianmukaisesti).
Useampaan kertaan oon miettinyt, että pitäisi raportoida tänne kaikki ylös, mutta on vaan ollu niin paljon kaikkea muuta mielessä. Kokoanpa tänne silti pienen koosteen meidän ensimmäisen pentueen ensimmäisestä kuukaudesta.
Pennut (5kpl) syntyivät melkolailla oppikirjan mukaisesti ja Sterre tiesi kokoajan mitä tehdä. (Syntymäpainot & ajat: kerma narttu 11.10 121g, soopeli narttu 11.50 118g, soopeli uros 12.30 127g, kerma uros 1 13.05 124g ja viimeisenä kerma uros 2 13.20 132g) Pari ekaa päivää meni melkoisessa sumussa yrittäen pitää pientä kermanväristä poikaa hengissä. Sen ateriointi vaikutti kovin vaivalloiselta eikä sen painon kehitys ollut yhtä toivottavaa muiden pentujen kanssa. Royal caninen tuttipullo oli aivan liian iso ja se lensi alkumetreillä romukoppaan. (Olen kyllä tosi onnellinen, että olin varannut kotiin emonmaidonkorviketta, nutriplussaa, puppyboosteria, vauvoille tarkoitetun niistäjän ja vaikka mitä muuta oheismateriaalia...). Pari päivää jaksettiin yrittää sillä voimalla että Sterre ei hylkinyt pentua. Viimein se sitten katsoi suurilla silmillään ja antoi ikään kuin luvan luovuttaa. Se hylkäsi pennun pesälaatikon kulmaan ja pian pikkuinen hiipuikin jo pois.
Neljä pontevaa pentua pitivät kuitenkin ajatukset muualla. Asiaan kuuluva painonlasku hermotutti ensikertalaista ( eli minua ) ja punnasimme pentuja Tuomaksen kanssa ensimmäiset kaksi viikkoa varsin kiivaaseen tahtiin. Viimein kun painot lähtivät oikein reippaaseen nousuun uskalsimme jo hieman huokaista helpotuksesta. Ensimmäiset kaksi viikkoa sujui yllättävän hyvin ja nopeasti. Pienet kuurot ja sokeat pennut lähinnä nukkuivat ja söivät ja Sterre hoisi homman mallikkaasti. Sitä oli yllättävän vaikea saada ulos tarpeilleen, mutta lähti kuitenkin pienelle kävelylle lauman mukana. Ei se edelleenkään poistuisi kovin pitkäksi aikaa pentujen läheisyydestä. Vasta viime öinä Sterre on alkanut valvottaa ramppaamisellaan: syömään, ulos,imettämään, juomaan, ulos, ja joka välissä pentuaitaukseen. Aamuyöstä se on kömpinyt mielellään kainalooni nukkumaan tunniksi pariksi.
15vuorokauden kohdalla kolme ensimmäsitä raotti silmiään ja vuorokaudella 16 viimeinen, kerma uros raotti silmiään maailmalle. Muutama päivä myöhemmin myös korvat "aukesivat".
Olen tosi tyytyväinen miten hyvin sille ( ja muulle laumalla) on maistunut ruoka! Muu lauma ihmetteli ensipäivät pentujen tuoksua ja tuhinaa, mutta eivät ole tehneet sen kummempaa numeroa pennuista. Pentujen täytettyä 4 viikkoa nostin pentulaatikon ensimmäistä kertaa hetkeksi olohuoneeseen. Rontti ja Raita ihastelivat pentuja, muut eivät välittäneet. HIeman ne kävivät nuuhkimassa, mutta ovat tyytyneet tarkkailemaan hieman kauempaa. Sterre on varsin topakka ja puolustaa kyllä pentujaan mikäli Rontti lähestyy pentuja liikaa. Tänään Sterre salli sen jo pompata pentulaatikkoon ja voi miten ylpeältä tuo pieni "varaemo" näyttikään. Pennut saavat kuitenkin nauttia suuren osan ajasta keskenään Sterren kanssa touhuten.
Muutama vieras on jo käynyt vilkuilemassa pieniä koiran alkuja. Suuri osa ajasta kuluu yhä pentujen nukkuessa, mutta on ollut ihan mahtavaa päästä seuraamaan miten ne osaavat ja jaksavat päivä päivältä yhä enemmän! Painit muuttuvat pienestä huitomisesta hyökkäilyksi ja ääntä ja vauhtia alkaa pikkuhiljaa piisaamaan. Pentulaatikkona olen käyttänyt Tuomasken IKEA:sta ostamaa sängynaluslaatikkoa, joka on toiminut minun tarkoituksiini oikein mallikkaasti! Pian eivät sen reunat kuitenkaan pidättele näitä tutkimusmatkailijoita, hieman jo kurkitaan laidan yli. Tänään uutuutena yksi pennuista jahtasi häntäänsä ja parin kuperkeian jälkeen sai kuin saikin saaliinsa kiinni...
Pennutkin ovat jo maistelleet maidon lisäksi jauhelihaa sekä liotettua pentunappulaa, jota ne ovat maistelleet yllättävänkin sujuvasti, ahneesti ja selvästikin mielellään. Sterreä täytyy totuttuun tyyliin hieman rajoittaa, se söisi niin mielellään ensin pentujen ruuat ja sitten vasta omansa... Sormia ja leluja pennut pureksivat kovasti, sillä ensimmäiset hampaat ovat jo puhjenneet ikenistä ja ne selvästi kutittavat. Pääosin mennään silti maidolla joka maistuu kaikille hyvin ja jota vaikuttaa tulevan ihan riittävästi.
Pentupakkaukset olen jo ehtinyt tilaamaan ja on meillä jo pentutarkastus & sirutusaika varattuna joulukuun puoleen väliin. (Kauheaa ajatella miten nopeasti aika lentää! Vasta äsken oli syksy ja kohta mennään Joulussa....)
Tämä nyt oli tälläinen melko typistetty tiivistys, lähinnä musitiinpanoksi itselle tulevaisuutta varten. On ne vaan niin IHANIA<3
Useampaan kertaan oon miettinyt, että pitäisi raportoida tänne kaikki ylös, mutta on vaan ollu niin paljon kaikkea muuta mielessä. Kokoanpa tänne silti pienen koosteen meidän ensimmäisen pentueen ensimmäisestä kuukaudesta.
Pennut (5kpl) syntyivät melkolailla oppikirjan mukaisesti ja Sterre tiesi kokoajan mitä tehdä. (Syntymäpainot & ajat: kerma narttu 11.10 121g, soopeli narttu 11.50 118g, soopeli uros 12.30 127g, kerma uros 1 13.05 124g ja viimeisenä kerma uros 2 13.20 132g) Pari ekaa päivää meni melkoisessa sumussa yrittäen pitää pientä kermanväristä poikaa hengissä. Sen ateriointi vaikutti kovin vaivalloiselta eikä sen painon kehitys ollut yhtä toivottavaa muiden pentujen kanssa. Royal caninen tuttipullo oli aivan liian iso ja se lensi alkumetreillä romukoppaan. (Olen kyllä tosi onnellinen, että olin varannut kotiin emonmaidonkorviketta, nutriplussaa, puppyboosteria, vauvoille tarkoitetun niistäjän ja vaikka mitä muuta oheismateriaalia...). Pari päivää jaksettiin yrittää sillä voimalla että Sterre ei hylkinyt pentua. Viimein se sitten katsoi suurilla silmillään ja antoi ikään kuin luvan luovuttaa. Se hylkäsi pennun pesälaatikon kulmaan ja pian pikkuinen hiipuikin jo pois.
Neljä pontevaa pentua pitivät kuitenkin ajatukset muualla. Asiaan kuuluva painonlasku hermotutti ensikertalaista ( eli minua ) ja punnasimme pentuja Tuomaksen kanssa ensimmäiset kaksi viikkoa varsin kiivaaseen tahtiin. Viimein kun painot lähtivät oikein reippaaseen nousuun uskalsimme jo hieman huokaista helpotuksesta. Ensimmäiset kaksi viikkoa sujui yllättävän hyvin ja nopeasti. Pienet kuurot ja sokeat pennut lähinnä nukkuivat ja söivät ja Sterre hoisi homman mallikkaasti. Sitä oli yllättävän vaikea saada ulos tarpeilleen, mutta lähti kuitenkin pienelle kävelylle lauman mukana. Ei se edelleenkään poistuisi kovin pitkäksi aikaa pentujen läheisyydestä. Vasta viime öinä Sterre on alkanut valvottaa ramppaamisellaan: syömään, ulos,imettämään, juomaan, ulos, ja joka välissä pentuaitaukseen. Aamuyöstä se on kömpinyt mielellään kainalooni nukkumaan tunniksi pariksi.
15vuorokauden kohdalla kolme ensimmäsitä raotti silmiään ja vuorokaudella 16 viimeinen, kerma uros raotti silmiään maailmalle. Muutama päivä myöhemmin myös korvat "aukesivat".
Olen tosi tyytyväinen miten hyvin sille ( ja muulle laumalla) on maistunut ruoka! Muu lauma ihmetteli ensipäivät pentujen tuoksua ja tuhinaa, mutta eivät ole tehneet sen kummempaa numeroa pennuista. Pentujen täytettyä 4 viikkoa nostin pentulaatikon ensimmäistä kertaa hetkeksi olohuoneeseen. Rontti ja Raita ihastelivat pentuja, muut eivät välittäneet. HIeman ne kävivät nuuhkimassa, mutta ovat tyytyneet tarkkailemaan hieman kauempaa. Sterre on varsin topakka ja puolustaa kyllä pentujaan mikäli Rontti lähestyy pentuja liikaa. Tänään Sterre salli sen jo pompata pentulaatikkoon ja voi miten ylpeältä tuo pieni "varaemo" näyttikään. Pennut saavat kuitenkin nauttia suuren osan ajasta keskenään Sterren kanssa touhuten.
Muutama vieras on jo käynyt vilkuilemassa pieniä koiran alkuja. Suuri osa ajasta kuluu yhä pentujen nukkuessa, mutta on ollut ihan mahtavaa päästä seuraamaan miten ne osaavat ja jaksavat päivä päivältä yhä enemmän! Painit muuttuvat pienestä huitomisesta hyökkäilyksi ja ääntä ja vauhtia alkaa pikkuhiljaa piisaamaan. Pentulaatikkona olen käyttänyt Tuomasken IKEA:sta ostamaa sängynaluslaatikkoa, joka on toiminut minun tarkoituksiini oikein mallikkaasti! Pian eivät sen reunat kuitenkaan pidättele näitä tutkimusmatkailijoita, hieman jo kurkitaan laidan yli. Tänään uutuutena yksi pennuista jahtasi häntäänsä ja parin kuperkeian jälkeen sai kuin saikin saaliinsa kiinni...
Pennutkin ovat jo maistelleet maidon lisäksi jauhelihaa sekä liotettua pentunappulaa, jota ne ovat maistelleet yllättävänkin sujuvasti, ahneesti ja selvästikin mielellään. Sterreä täytyy totuttuun tyyliin hieman rajoittaa, se söisi niin mielellään ensin pentujen ruuat ja sitten vasta omansa... Sormia ja leluja pennut pureksivat kovasti, sillä ensimmäiset hampaat ovat jo puhjenneet ikenistä ja ne selvästi kutittavat. Pääosin mennään silti maidolla joka maistuu kaikille hyvin ja jota vaikuttaa tulevan ihan riittävästi.
Pentupakkaukset olen jo ehtinyt tilaamaan ja on meillä jo pentutarkastus & sirutusaika varattuna joulukuun puoleen väliin. (Kauheaa ajatella miten nopeasti aika lentää! Vasta äsken oli syksy ja kohta mennään Joulussa....)
Tämä nyt oli tälläinen melko typistetty tiivistys, lähinnä musitiinpanoksi itselle tulevaisuutta varten. On ne vaan niin IHANIA<3
RSS Feed
